Ajatuksia omistamisesta

Suomi on täynnä kaatopaikkoja tai vähintäänkin sekavia museoita. Moni ”patruunatyyppinen” johtaja ajattelee helposti, että kaikki pitää omistaa. ”Meillä on niin paljon rahaa, ettei sitä tarvitse muilta lainata.” Tai sitten voidaan ajatella, että nyt kun tuo hankinta tehtiin, niin ihan vähään aikaan ei kannata tulla ruinaamaan mitään.

Tällaisissa ja hyvin monessa ihan tavallisessakin organisaatiossa hankintakulttuuri johtaa sekalaiseen toimintaympäristöön, jossa laitteet ja ohjelmistot eivät kommunikoi keskenään, ihmiset osaavat käyttää vain osaa laitteista, ohjelmistoista ja muista järjestelmistä. Tietoturvaa ei ole huomioitu lainkaan – tai se on niin vanhentunutta, ettei siitä ole mitään hyötyä.

Samoja asioita tehdään eri osastoilla eri tavoin ja oikea tekeminen kulkeutuu perimätietona. Monella työpaikalla on se kuuluisa joku, joka osaa hoitaa asian.

Entä, jos se joku ei olekaan jonain päivänä rivissä? Kuinka mahdolliset uudet työntekijät suhtautuvat muinaisjäänteisiin?
Kun hankitaan käyttöoikeus nykyaikaisiin palveluihin, vapautetaan varoja tehokkaampaan käyttöön, omaan ydinliiketoimintaan. Yrityksen investoinnit kannattaa kohdentaa kasvun tavoitteluun.

No, mitä minkään organisaation ei sitten kannata omistaa? Vastaus on todella yksinkertainen: Ei tietokoneita. Ei tulostimia. Ei ohjelmistoja. Ei esitystekniikkaa. Ei puhelimia. Ei toimistokalusteita. Ei edes toimitiloja.

Jos haluat keskittyä olennaiseen ja luoda hyvän pohjan organisaatiosi hyvinvoinnille ja kasvulle, ota yhteyttä!